Missyn mammablogi

Ohi on

2011-11-06T19:28:00.000+02:00

Nyt onkin ollut päivittelyssä niin pitkä tauko että saa katsoa muistanko edes kaikkea tapahtunuttta. Aloitetaan vaikka pentujen täytettyä 6 viikkoa. Tämä viikko ei henkilökohtaisesti alkanut kovin mairittelevasti. Olin jo viikonlopun ollut kuumeinen ja vähän kipeän oloinen. Alkuviikosta vuonti jo huononi ja tiistain ja keskiviikon välisenä yönä omassa kunnossa tapahtui "romahdus" ja päädyin Hyvinkään sairaalaan leikkauspöydälle. Siellä tulikin vietettyä lähes viikko. Pentuja ja muita koiria mieheni ja lapseni lisäksi kävi hoitamassa oikea armeija ihmisiä ja kaiken tämän hoito rulianssin järjesti Mia. Kiitos sinulle tuhannesti olet kultaakin kalliimpi ystävä. <3 Tässä lähtee vielä erityiskiitokset Susanna Hassinen Tinyn hoidosta, hoidit poikaa niin hyvin ettei kotiin enään halunnut tulla. <3 Ja sitten tämä armeija joka Missyä ja pentuja ovat hoitaneet ja siivonneet kakkoja... Rita Mettomäki <3, Heidi Nieminen <3, Norah Anteer <3, Petra Jääskeläinen <3, Mirkku Toivonen <3, Anniina Helminen <3, Niina Kyyrö <3, Tanja Ahonen <3, Nessu Nässling <3, Carina Hellsten, Tiina Mahlakaarto <3 ja Mia Hellsten <3. Kiitos myös kaikille muille apua tarjonneille ja tsempityksiä lähettäneille. Heidille myös moiskut Tinyn ja Missyn lenkittämisestä kun pallokala istuu toipilaana kotona.
Pennut selvisivät kaikki hienoin arvosanoin myös pentutestistä joka pidettiin 29.10. Testaajana toimi Janne Ruokonen. Yleisarvosanat kaikista pennuista löytyy kotisivuilta pentueet kohdasta. Avustajana oli mieheni lisäksi äitini ja isäpuoleni Ari. Kiitoksia kovasti. <3 Sirut pennut saivat niskaan ja eläinlääkärikin tutkiskeli pentusia ja totesi niillä olevan osaset kohdillaan. Eli kaikki hieno ja virallinen normaali hoidon lisäksi saatiin pennuille hoidettua.
Pentujen täytettyä 7-viikkoa lähti täältä oikeastaan heti 4 pentua. Kia tyttö Espooseen, Ali ja Ria Helsinkiin ja Kuu Riihimäelle. Kaikilla on kuulemma yhteiselo alkanut oikein hyvin ja pentuset ovat olleer reippaita dobermannin alkuja. Loppu viikon täällä "mummolassa" olikin sitten neljä pentusta. Ja voi hyvää päivää sitä vauhdin määrää. Ovat toiset jo niin isoja ja ehtiviä ettei mitenkään kerkiä niiden perässä pysyä. Armotonta leikkimistä, painimista ja juoksemista on koko viikko ollut. Eilen sitten pentusaldoksi jäi 2 pentua kun Pomo-poika matkusti Tampereelle ja Milla- tyttönen Ouluun. Tänään sitten viimeinen matkaaja lähti reissuun ja Rix-poika lähti kohti Jyväskylää. Onnea matkaan kaikille pienille pentusille ja omistajille. Toivon teille koko sydämestäni monia ihania vuosia yhdessä.
Tupa on hiljennyt ja nyt meidän pitäisi ruveta elämään normaali elämää Tinyn, Missyn ja Doriksen kanssa. Vielä tällä hetkellä on olo kovin haikea pentujen lähdön vuoksi ja vähän itkettääkin vaikka olen hyvin luottavainen pentujen uusien kotien suhteen. On ne vaan niin ihania pieniä toopermannin alkuja ettei niihin voi oikein olla rakastumatta. Toivon että vielä kaikkia pentusia ja omistajia tapaan. Laitelkaa myös kuvaterveisiä ja kuulumisia.
Nyt tämä "kasvi" kuittaa tämän pentueen osalta pentulaatikko ajan ja alkaa kuulostella mitä lapsukaisille tapahtuu maailmalla. Kiitos myös Pia Haapaniemelle Remun omistajalle jota ilman ei näitä ihanuuksia olisi maailmaan tullut.

Hulabaloo...

2011-10-22T00:12:00.000+03:00

Tämä kasvi taitaa kaivata paljon unta kun nuo menopelit lähtee koteihinsa. Alkaa nimittäin vauhti olla semmoista ettei perässä enään pysy. Eivät pienet tirppaset edes nuku enään niin kovasti vaan jaksavat riekkua reilun tunnin putkeen ennen uniaan. Tunti kahdeksen pienen toopermannin alun ja niiden terävien pikkuhampaiden kanssa tuntuu välillä tooooodella pitkälle ajalle. Noh totuuden nimissä on noita vaan niin hauska seurata vaikka kovin ehtivää porukkaa onkin. Ihanaa kirmailua, hyppelyä ja yllätyshyökkäilyjä. Uteliaana ovat tutkimassa joka koloa ja tietävätpä sintit jopa missä ruokaa säilytetään. Kovasti ovat ruoka-ajanlähestyessä rapsuttelemassa komeron ovea. Kupit kun otan esiin alkaa semmoinen suhina ettei paremmasta väliä. Enään ruokailu ei ole sotkemista vaan kupit tyhjenee muutamassa minutissa ja nälkäisimmät jäävät vielä tyhjiä kuppeja toviksi kiillottelemaan. Eli on ne ihan oikeita toopermanneja. ;)
Voin ylpeänä todeta, että pentuset osaavat tehdä tarpeensa paperille. Eli ovat "paperisiistejä". Toki pieniä huteja välillä tulee kun etujalat on jo paperilla niin peppu saattaakin olla paperin ulkopuolella. Mutta tätähän nyt ei lasketa kun yritys on ollut jo kova. Ulkoiluakin on jatkettu ja siellä on ihan kiva olla, mutta kauhian kylmä. Märkä maa aiheutti Ria tyttöselle puistatuksia ja hän paineli jalkojen väliin tutisemaan, mutta RIX poikaa ei mitkään märkyydet häirinneet millään lailla. Tutkimus matkoja tehtiin edelleen häntä tötteröllä. Muut ovatkin toistaiseksi ulkoilleet vain kuivalla ilmalla. Vesikippo on edelleenkin pannassa täällä on muutama juoppo jotka juovat vettä ihan liikaa. Toinen matokuurikin annettiin tänään. Suurin osa tahnasta jopa osui suuhun, muutama pentunen näytti jopa tykkäävän töhnästä. Osalla ilme oli kyllä kuvaamisen arvoinen (harmi että kamera taas puuttui) innolla oltiin tököttiä maistamassa ja hirveät puistatukset ja kakomiset töhnän syönnin jälkeen.
Mamma koira on nähtävästi päättänyt lopettaa äitiysloman. <3 Flegmaattinen lapamato joka on mun kotona asunut viimeiset pari kuukautta on kadonnut ja vauhti Missy on tullut takaisin. Nyt juostaan, hypitään, leikitään, härkitään ja komennellaan Tinya kovasti. Lenkille lähdetään mielellään ja siellä tehdäänkin jotain muuta kuin piipitellään kiirettä kotiin. Mulla on ollutkin ihan oikeasti ikävä mun koiraa ja olen niin onnellinen että se on tullut "takaisin". Toki tuo vielä hunnilaumaansa huoltaa ja hoivaa, imettää 3-4 kertaa päivässä putsaus operaatiot tehdään kun pennut nukkuu ja uutena kivana on tullut pentujen kanssa leikkiminen. On todella ihana katsella kun Missy pentustensa kanssa leikkii. Missy on selvästi hyvin ylpeä jälkikasvustaan. Kovasti huolta vielä aiheuttaa Tinyn yritykset tulla pentuja katsomaan ja jos mamma on ollut lukittuna eri huoneeseen pentujen kanssa on Missy silmin nähden järkyttynyt ja pennut pitää tarkastaa oikein hyvin ettei mitään osia niistä ole kadonnut.
Ovatpa nuo sintit yllättäneet meidät taas tällä viikolla. Ensimmäiset pennut ovat onnistuneet kiipeämään sohvalle!!! Siis miten ihmeessä ne sinne on päässeet??? Kyseessä ei ollut edes kerta vahinko vaan muutama pentu on sohvalta löytynyt jo useamman kerran. Rappusia myös kaikki kiipeilevät ylöspäin. Ei kiva ei... eivät nimittäin osaa tulla alas. Tai on tuolla nuo hurjapäät jotka yrittävät loikkia sieltä alas, mutta muilla on harrastuksena kiivetä rappuset ylös ja haukkua meitä ne sieltä hakemaan alas. Ja taas sama operaatio uusiksi. Eipä tarvitse stepperiä kotiin ostaa kun nyt joutuu rappusia edestakaisin koko ajan juoksemaan. ;) Loppuun laitan tällä viikolla otettuja leikki kuvia ja päivitellään kuulumisia taas viikonlopun jälkeen.

5 viikkoa täynnä

2011-10-17T22:59:00.002+03:00

Eli penneleillä nyt 5 kokonaista viikkoa elämää takana. Paljon on tapahtunut ja pennut kehittyneet ja kasvaneet hurjasti. Itseä on jo ruvennut jännittämään pentujen lähtö aivan kamalasti. Vaikka noissa kakkahousuissa on työtä ja kun 8 pentua vilistämässä ympäri taloa on se aikamoinen määrä pentuja. On ne kaikki niin rakkaita ja omia pieniä persoonia. Ei niihin voi olla rakastumatta. On niin hauska katsella niiden touhuja ja leikkejä. Kaikki kun on niin uutta ja ihmeellistä. Aikaisin aamulla pentuhuonetta siivotessakaan ei pysty olla huonolla tuulella (minä en todellakaan ole aamuihminen), kun 8 pientä iloista nassua ja heiluvaa häntää on sua vastassa. Ovat rääpyleet niiiin iloisia kun heitä tulen viihdyttämään ja lattioita luuttuamaan. Kovasti ovat myös minit auttamassa repivät papereita ja roikkuvat rätissä. Siivoaminen on ihan super hauskaa puuhaa.

Pennut ovat myös viime viikonloppuna kokeneet ihan ihka ensimmäiset "kotibileet". Tyttärelläni oli 10-vuotis synttärijuhlat ja meillä oli juhlia viettämässä kaksitoista 7-12 vuotiasta pikkutyttöä ja muutama aikuinen kaupan päälle. Ei pentuja ihmetyttänyt yhtään väenpaljous ja meteli. Olivat vaan aivan innoissaan kun rapsuttajia olikin kauhea määrä. Sunnuntaina vierailut jatkuivat ja tällä kertaa vanhempieni ja heidän puolisoiden lisäksi Ali pojan omistajat kävivät poikaa myös katsomassa. Kiitoksia vierailusta. :) Ovat pentuset hajusta päätellen myöskin herkkuja päässeet maistelemaan. Pikkuisten henki nimittäin haisi hyvin voimakkaasti tonnikalalle ja valkosipulille. :O Eli on sipsejä ja tonnikala pizzaa ilmeisesti maisteltu. Onneksi kukaan ei ole vatsavaivoja saanut erikoisemmasta ruokavaliosta.

Pentuset ovat myös tutustuneet vesikupin saloihin. Isoilla koirilla on muutaman litran vetävä vesiastia keittiössä ja pennut keksivät tämän. En hölmönä sen kummempaa huomiota touhuihin kiinnittänyt paitsi naureskelin lotraukselle. Jonkin ajan kuluttua tajusin vesiastian olevan puolillaan, eli tirppaset olivat juoneet vettä oikein urakalla. Ja voi hyvää päivää sitä pissin määrää ja numero kakkonenkin oli osalla muuttunut lähes vedeksi. Onneksi vesi on nähtävästi hyvin nopeasti elimistöstä poistuva elementti ja palasimme normaaliksi jo seuraavana aamuna. Nykyään en pidä enään täyttä vesikuppia lattialla vaan siellä on korkeintaan liru pohjalla. Oppia ikä kaikki jälleen todiste toopermannin pohjattomasta ahneudesta. Vettäkin voi juoda yliannostuksen.;)

On pennuilla muutama "järkytyksen" aihekin ollut loppuviikon ohjelmassa. Mamma koira on ruvennut pentujansa komentamaan kuriin ja järjestykseen kun purevat liian lujaa. Eivät muuten mokomat ihan hevillä edes lopeta. Pentujen kauhuksi on myös maitobaarin aukioloajat harventuneet kovasti. On todella huvittavan näköistä (vaikka Missyä sääliksi käykin) kun kahdeksan pientä kipittää äidin perässä suut auki tisuja kurkotellen kuin pienet lokin poikaset ja mamma pötkii jälkikasvultaan turvaan jonnekin korkealle. Samoin Missy on keksinyt kivan leikkitavan jolla voi kaikkien pentusten kanssa leikkiä samaan aikaan eikä tule kipeää. Missy hyppää pentulaatikon vieressä olevalle sohvalle jonne pennut ei vielä pääse ja roikottaa päätään pentulaatikossa. Näin voi hammastella ja pusutella pentujen kanssa ilman, että pikku piraijat pureksivat koivet verille. Tekniikka on itseasiassa hyvin toimiva kokeiltu on. En kyllä tökännyt päätäni purtavaksi vaan käden. ;)

Viikonloppuna on ollut niin kivat ilmat että ollaan taas oltu ulkoilemassa pentujen kanssa. Eivät vielä hirveän kauaa siellä tarjenneet olla, mutta tutkimuksia puskissa ja heinikolla tehtiin jo kovasti. Samoin kaikki pentuset tekivät tarpeensa ulos. Eivät siis pidätelleet ja odottaneet pääsyä sisälle "vessaan". :) Paperille tarpeiden tekemistä ollaan myös harjoiteltu. Vaikka voin myöntää että noita on niin paljon että aina joku sankari kerkiää jonnekin muualle kuin paperille ne asiat vääntämään. Yrityksiä ja onnistumisia on myös tullut koko sakille. Kyllä niistä vielä koiria tulee. :D

Mietteitä ja posetuksia

2011-10-13T23:35:00.000+03:00

Laittelen nyt tähän jotain mitä olen huomannut pentujen luonteissa. Eli pienimuotoiset esittelyt.

Ideal Pretty Princess; Tämä tyttö on joukon söpöliini. Ulkonäöltään muistuttaa pientä bambia suurine silmineen ja pitkine jalkoineen. Kovasti tykkää tulla syliin ja pusutella. Leikkii kovasti sisarustensa kanssa, mutta ei ole härkkijä tai riidanhaastaja. Mutta ei missään nimessä suostu olemaan mikään heittopussi, vaan jos leikit menee liian rajuksi kyllä pikku tytöstä yllättäen löytyykin luonnetta. Kirmailu pitkin keittiötä on kivaa samoin tykkää kantaa pehmolelua ympäriinsä. Ruoka maittaa tämä tyttö ei poistu kupilta ennen kuin se on tyhjä. :)

Illusion Angel; Tämä tyttö on aika tasaisen luonteinen. Ei myöskään ole härkkijä tai riidan haastaja vaikka kovasti tykkääkin painia ja leikkiä. Kovin on utelias ja touhukas pieni neiti. Tämä tyttö on aina ensimmäisenä harmaa pantaisen veljensä kanssa tutkimassa paikkoja ja löytääkin hienoja "aarteita" vähän väliä. Hyvin sosiaalinen ihmisten kanssa, kuten koko muukin pentue ja hakeutuu jalkoihin tai syliin herkästi. Pallo on ollut mahtava juttu samoin kaikkien tossut kelpaa oikein hyvin leluksi. Sinnikkyyttä löytyy eikä varmasti luovuta ihan ensimmäisellä yrittämällä. Ainut aika milloin tämä tyttö "kiukuttelee" on nälissään ja silloin ääntä riittää. :)

I'm Assassin; Tässä on meidän porukan veijari. Vauhtia riittää vaikka muille jakaa ja touhuaa siihen asti, että nukahtaa sijoilleen. Yrittää nähtävästi pikkumies olla hyvin vitsikäskin kun käyt hakemassa pojan pois jostain "pahanteosta" lähtee kaveri hepuli rundille sun ympärillä. Tälle pikkumiehelle on pakko nauraa vaikka hän hyvin ehtivä onkin. Housun puntissa roikkuminen on todella kivaa varsinkin jos sitä saa vielä vähän ravistettua. Jonkinmoinen Houdinin sukulainen poika on myös ensimmäinen karkuteilla aina. Ilmekin pojalla on hyvin veikeä. Silti sylissä ollessaan on mahdoton pussailija ja halittelija. Sydänten murskaaja. <3

Imagine This; Tässä on sitten pentueen kova äänisin neiti. Ilmoittaa jos asiat ei suju hänen suunnitelmien mukaan. Tältä tytöltä tulee myös pörinät suht haipakkaan tahtiin myös ihmisille. Vaikka sosiaalinen onkin, niin hänen mielestään kenelläkään ei ole oikeutta häntä kieltää esim. varpaan puremisesta. Leikkii kovasti sisarusten kanssa, mutta siskonsa Indirian kanssa välillä menee sukset ristiin kovasti. Ei silti ole härkkijä. Uusia asioita hetken istuen ihmettelee ennen kuin lähtee tutkimaan. Muutenkin vähän harkitsee asioita ei heti ole ensimmäisenä hääräämässä. Taistelutahtoa ja itsepäisyyttä näyttäisi tässä neidossa olevan. :)

Impossible Campion; Hurmuri poika. Tämä poika valloittaa kaikki vieraat. Hyvin utelias, hyvin reipas kaveri ja ensimmäisenä tutkimassa paikkoja. Kova poika leikkimään ja painimaan, mutta vastapainoksi osaa myös olla todella iisisti. Tykkää istuskella sylissä ja katsella maisemia. Hakee paljon kontaktia ihmiseltä ja seurailee ihmistä mielellään. Veljensä ja siskonsa kanssa ovat kovia jätesäkin "tappajia" ja iso rahiseva pussi onkin paras lelu ikinä. Kova poika syömään ja "jäljestää" murutkin lattialta.

Indiria; Tässä joukon tättähäärä ja pieni hellapoliisin alku. Kovasti yrittää komennella muuta pentuetta ja sen takia joutuukin välillä ongelmiin. Luovuttaminen ei näyttäisi kuuluvan tämän tytön luonteeseen. Sinnikäs kuin mikä. Kova tyttö leikkimään ja painimaan. Hän myös rakastaa jätesäkkiä. Tykkää kovasti olla sylissä ja pussailla, mutta välillä pusun sijaan tuleekin hammas. Varsinkin nenä on vaaravyöhykkeellä. Todella utelias ja reipas neitonen. :)

Irie Man; Sulopoju... Tämän kiltimpää ja suloisempaa pentua ei ole hiljainen haaveilija. Leikkii kovasti yksinään leluilla ja seikkailee omia polkujaan. Kova poika syömään ja yleensä seisoo etujalat kupissa ruokaillessaan. Syö itsensä ihan täyteen ja tulee ruokailun jälkeen istumaan jalkoihin ja haluaa tulla syliin nukkumaan. Tämä poika ei osallistu sen kummein muiden kahinoihin ja rähinöihin. Touhuilee omiaan ja köpöttelee sisarustensa viereen nukkumaan. Pentueen erikoisin vauva. Tämän pojan kuvaaminen on haasteellista kun hän vain haluaisi haistella kameraa. :)

Ideal Boss Man; Tässä on pentueen "taistelija". Kaikki ravisteltava, painittava ja vedettävä on ihanaa. Hän on myös jätesäkki villityksen alkuunpanija ja edelleen kovin säkin "tappaja". Kova poika leikkimään, mutta leikkien on sujuttava hänen määräysten mukaan. Hyvin omapäinen pieni miehen alku jolla löytyy tahtoa. Ruokahalua löytyy, mutta silti leikkiminen vie voiton. Kesken ruokailun on aina pakko käydä jotain repimässä ja sitten palata takaisin syömään. Sylissä viihtyy ja on kova poika kerjäämään rapsutuksia. :)

Uudet pannat

2011-10-11T12:17:00.004+03:00

On taas pentuja pussailtu kovasti viime viikonloppuna oli kiva nähdä teitä kaikkia <3. Kiitos myös maanantain vierailusta Mia, Carina ja Tiina. Pienet sontiaiset ovat muuttaneet keittiöön päiviksi sotkemaan. Täällä saapastelevat kuin maailman omistajat pitkin tupaa. Yöksi olen ne laittanut laatikkoonsa koirahuoneeseen (on pienempi alue siivottavaa aamuisin). Voin siis todeta että pentuset on heti pienestä opetettu hyville tavoille kerjäämään ruokaa, istumaan sylissä ruokapöydän ääressä ja talon paras nukkumapaikka on jokaisen koiran mielestä keittiön pöydän alla. ;) Ihan oikeasti on mukava, että pentuset täällä ihan "oikean" elämän keskellä pyörivät. Tottuvatpa samalla kaikennäköisiin ääniin, kolinoihin, kilinöihin sekä surffailemaan täällä ihmisten jaloissa. Puolet osaa jo vähän suunnistaa papereille kun hätä iskee, mutta toinen puolisko töräyttää tavaransa just sinne minne se nyt sattuu tippumaan. Meidän perheestä onkin tullut talous- ja vessapaperin suurkuluttajia. Sanomalehteä on myös mennyt hirmuiset kasat. Yölliset koirien ulkoulutus retket onkin suuntautunut naapureiden paperinkeräysastioille ja kylähullun maine taitaa kiiriä ympäri Hyvinkäätä. Kiitos teille kaikille sanomalehti tuliaisista. Tulivat tarpeeseen. ;) Pentuleille on myös tullut kunnon hampaat. AUTS! Ja ne purevat ja lujaa... nykyään pentuleiden rapsutus kuulostaa tältä "voi miten ihana... AIIII... voi puspus... AUUUU... ei saa purra... AUUUTS", ovat myös sankarit ruvenneet kokeilemaan hampaitaan kaikkeen irtaimistoon tuolin- ja pöydänjalat, matot, johdot housunpunttien ja sukkien lisäksi. Missy reppanakin juoksee jälkikasvuaan karkuun pitkin tupaa kun mokomat ovat pureskelleet tisutkin ihan riekaleiksi.
Ruokailu alkaa muistuttaa jo ihan isojen koirien syömistä. Ja kyllä se ruoka toopemaiseen tapaan maittaa. On tainnut koko sakki periä hyvän ruokahalun. Pentuset näyttävät jätti päärynöiltä ruokailun jälkeen ja hyvä kun jalat edes jaksaa vatsaa kantaa. Leluilla (niillä mitä ei nuo aikuiset koirat ole varastaneet) myös leikitään kovasti. Ravistellaan, kannetaa ja vaanitaan. Paras "lelu" kyllä edelleen taitaa olla tuo jätesäkki minne kerätään päivän kakkapaperit. Sen kimppuun on mahtava hyökätä ja sitä mahtuu ravistelemaan ja repimään koko sakki. Plussana se rapiseekin mukavasti. Tyhjät paperi hylsyt on myös eri mukavia revittäviä. Halvaksi tulee meidän pentujen lelut.
Eli niin kuin otsikkokin kertoo uudet pentupannat on saapuneet. Harmikseni sain todeta, että olen saanut väärän väripaketin. En kuitenkaan jaksa lähteä sitä enään vaihtamaan ja odottelemaan uusien tuloa. Joten näillä nyt mennään. Nettikaupan ihanuutta. Penneleiden värimerkinnät meni sitten uusiksi. Laitan nyt uudet värit ja pentujen viralliset nimet tänne.
-ent. keltainen poika on nykyään sininen poika ja nimeltään Meillon I'm Assassin
-ent. valkoinen poika on nykyään ruskea poika ja nimeltään Meillon Irie-Man
-ent. hopea poika on nykyään harmaa poika ja nimeltään Meillon Impossible Champion
-ent. pannaton poika on nykyään musta poika ja nimeltään Meillon Ideal Boss Man
-ent. aniliini tyttö on nykyään oranssi tyttö ja nimeltään Meillon Ideal Prettyprincess
-ent. pannaton tyttö on nykyään keltainen tyttö ja nimeltään Meillon Indiria
-ent. kulta tyttö on nykyään punainen tyttö ja nimeltään Meillon Imagine This
-vaaleapunainen tyttö on edelleen vaaleanpunainen ja nimeltään Meillon Illusion Angel
Kun apujoukkoja tänään saapuu niin lisäilen tänne kuvat uusista pannoista ja niiden ylpeistä omistajista. Ja kuvat otettu ilman apujoukkoja. Lisää parempia tulee joskus.

Ideal Boss Man

Ideal Prettyprincess

Illusion Angel

I'm Assassin

Imagine This

Impossible Champion

Indiria


Irie-Man

Meno villiintyy

2011-10-06T20:24:00.000+03:00

Huis hais... tilliäisten laumasta on tullut satalasissa kiitäviä sinappi-/pissalinkoja. Pienillä lenkosäärillään mokomat painelevat ympäriinsä, vähän jo yrittävät hypähdellä ja tekevät yllätys hyökkäyksiä sisarustensa päälle. Nukkuva uhri on muuten se paras hyökkäyksen kohde. Ensimmäiset karkurit on jo tullut pentulaatikon laitojen yli ja pedit ym. on jouduttu poistamaan laatikosta ihan hygienia syistä. Kateellisena olen katsellut gollega-kasvattajien pentulaatikoiden kuvia. Miten niillä ne paperit siellä maassa pysyy ja näyttää siistiltä? Meillä ne revitään ja silputaan. Silpulla sitten leikittään ja varsinkin kokonaista aukeamaa on mahdottoman kiva ravistella ja raahata mukana kun se vielä rapiseekin niin mukavasti. Kaikesta sotkusta huolimatta on nuo vaan niin syötävän suloisia. On todella ilahduttava nähdä miten pentuset ottaa kontaktia ihmisiin. Häntä pystyssä kipittävät vastaan, roikkuvat sukissa, housunpunteissa ja haluavat kovasti tula syliin. Sylissä ollessa pussailevat kovasti, nenä on kyllä ollut vaara vyöhykkeellä. Nähtävästi mun nokka on niin pitkä jotta sitä mielettömän mukava pureksia.

Tällä viikolla olemme ottaneet ensimmäiset seisomakuva yritykset. Ja ne todellakin oli yrityksiä. Hauskaa kyllä oli, mutta oli se vain yllättävän vaikea kuvata pieniä koiria. Jokaisesta on nyt kuitenkin jonkin näköinen otos Meillon sivuilla. Toivottavasti saadaan ensi viikolla paremmat. Pentuset ovat myös päässeet tutkimaan vähän maailmaa. Eilen kun oli niin kaunis ilma vein pentuja 2 kerrallaan tutustumaan ulkoilmaan. Vähän aikaa istuttuaan ja ihmeteltyään lähti jokainen häntä pystyssä nuuhkien tutustumaan uuteen paikkaan. Jokainen vietti myös "yksin" aikaa. Eli jokainen pentu tuli alakertaan yksin sisarusten ollessa koirahuoneessa tutustumaan alakertaan ja Tinyyn. Ei paljoa porukkaa täälläkään ihmetyttänyt mikään. Liikkeelle lähdettiin yritti jopa muutama maistella keittiön pöydänjalkoja. Matto oli myös eri kiinnostava lelu. :) Tiny taisi mineistä olla enemmän hämmentynyt kuin minit Tinysta (Ne ihan oikeasti on minejä pienempiä kuin aikuisten päät). Häntä pystyssä menivät Tinya haistelemaan ja pussailemaan. Missy tietysti silmä tarkkana seuraili tilannetta ja meni heti väliin jos hänen mielestään liian tungettelevasti yritettiin pienokaisia haistella. Kaikki pentuset oli todella reippaita. Kovin olen tyytyväinen katraaseen ei ole pentuset arkoja, heikkoja tai edes ujoja.

Huomenna olisi sitten ensimmäisen madotuksen aika. Muuten päivä taitaa mennä siivotessa ja leipoessa. Jos vaikka tästä saisi ihmisasumuksen tapaisen viikonlopun vieraita varten. :P Taitaa olla turha toivo...

Viikonloppu ja paljon vieraita

2011-10-02T22:13:00.000+03:00

Nyt on kyllä pentusia pusuteltu ja rapsuteltu. Osansa on myös saanut mamma koira. Ilahduttavaa on, että kaikki koiruudet on väsyneitä vieraiden viihdyttämisen vuoksi ja ne nukkuu. :) Ensi viikolla rapsuttajia saapuu taas ihan kiitettävä määrä, joten ei ainakaan voi sanoa ettei pentusia ole ihmisiin sosiaalistettu. Hauskoja on myös ollut vieraiden kommentit vauvoista usealta kuullut ensinmäiseksi "Voi noin pieniäkö ne on? Näyttävät kuvissa isommilta" ja onhan ne vielä pikkuisia. Huomenna tulee hurjat 3-viikkoa täyteen.
Kiiteän ruoan syömistä olemme jatkaneet ja sitä rupeaa uppoamaan jo ihan hyvin. Ahneimmat kaverit seisovat keskellä kuppia jotta varmasti saavat ne parhaat palat itselleen. Sotkuista touhua syöminen edelleen on nyt kuitenkin taitaa suurin osa ruoasta päätyä mahaan ei jonnekin hukkateille. Ovat mokomat ruvenneet myös sotkemaan. Jatkuvalla syötöllä saa olla papereita vaihtamassa je levittelemässä takaisin lattialle. Ne paprut jotka on säästynyt pissiltä pitää syltätä ja repiä. Otamme lahjoituksena vastaan sanomalehtiä... ;D
Meidän pentusten uudet kodit on muutamaa varmistusta vaille valittu. Eli vähän näyttäisi, että kohta uskallan ihan virallisestikin sanoa että pennuilla on kodit. Ensi viikon aikana sitten selviää nämä loputkin. Kamalaa että aika täällä mammalassa alkaa jo käydä vähiin. :( Pitkän odotuksen jälkeen aika on vain suhahtanut. Nyt pitää vain koittaa nauttia loppu ajasta. Onneksi taidan kaikkia pentusia vielä tavata ja kuulla niiden kuulumisia uuteen kotiin muuton jälkeenkin. Näin lopuksi kiitän viikonlopun vieraita Tatu, Laura, Katri ja Carl (toivottavasti meni oikein pahoitteluni jos vikaan meni), Iira, Pia, Jani, Nata, Eero, Valeria, Isabella sekä erinäinen kokoonpano Nadinen kavereita. Ei ainakaan seuraa ole puuttunut ja poskilihakset on tällä eukkosella kipeät kälättämisestä. Ensi viikolla sitten uusia kuulumisia ja loppuun muutama kuva loppuviikolta ja tän päivän räpsyjä jotka ottanut Pia. <3

Huligaanin alkuja

2011-09-30T17:05:00.000+03:00

Olemme kaikki "järkyttyneitä". Meidän ihanista pikku tuhina nyyteistä on tullut pissaavia, kakkaavia, haukkuvia, murisevia, purevia ja leikkiviä pikku huligaanin alkuja. Jopa Missy katselee jälkikasvuaan silmät pyöreinä otsa rypyssä avuttoman näköisenä pentulaatikossa istuen kun nälkäinen pieni hunnilauma iskee maitobaariin eikä mamma kerkiä edes makaamaan asti. Pepun putsaus alkaa olla jo mahdotonta kun pennelit liikkuvat niin kovasti eivätkä pysy paikoillaan pesun aikaa ja tämä ilmiselvästi aiheuttaa kovaa huolta äiti koirulle. Eihän toki nuo kovin montaa minuuttia vielä jaksa touhuta. Parin minuutin armoton meno ja touhotus jonka jälkeen ruokailu ja nukahdus. <3 On ne vaan ihmeellisen suloisia. Ovat pentuset alkaneet harjoitella jo leikkimistäkin keskenään. Paini yrityksiä tehdään kovasti ja sisaruksille muristaan niin maan vietävästi. Muutaman jopa yrittävät "tapporavistaa" petiä tai jonkun toisen pennun häntää tai päätä. :D Haukkuakin yritetään niin tomerasti että. Oikein kovan haukun jälkeen kyllä yleensä käy köpelösti ja pentu pyllähtää nurin. Mikä taas itseä naurattaa kovasti.
Toissapäivänä yritimme ensimmäisen kerran lisäruokintaa. Noh kaikki ovat vähän ruokaa maistaneet, mutta kyllä se syöminen on suurimmaksi osaksi armotonta sotkemista. Kaikki ovat kävelleet ja istuneet ruoka-astiassa. Kupsahtaneet sinne nenälleen ja sitten ruokanaamat on pyyhitty toisten selkään. Ruokaa on nähtävästi helpompi nuoleskella sisarusten suupielistä ja varpaista kuin lautaselta itseltään. Kyllä me varmaan joku päivä opitaan ihan koiran lailla syömäänkin. Ainakaan yrityksestä ei ole puutetta. Lisäilen tänne vielä muutaman kuvan ruokailusta.
Eilen aamulla heräsin Missyn vinkunaan. Menin yläkertaan katsomaan mikä on hätänä ja ensin kaikki näyttikin olevan hyvin. Pennut vaan nukkuivat. Missy kuitenkin vaan jatkoi vinkumista ja katsoi minua ja sen jälkeen pentulaatikon kulmaa. Jonkin aikaa ihmeteltyä Missyn käytöstä laskin pentuset pedillä ja kauhukseni huomasin yhden olevan hukassa. Ai kamala miten sydän alkoi tykyttää ja ei kun pentua etsimään. Kontin ympäri laatikkoa ja kurkistelin huoneessa kaikkien tavaroiden alle ja pentua ei löydy mistään. Nyt Missy vinkuu edelleen ja tökkii nenällään tyynyä joka on pentulaatikossa. Kokeilin tyynyn sivuilta ja alta ei pentua missään. Sitten nostin tyynyn ilmaan ja ahaaa. Tyyny olikin yllättävän painava ja sieltä tyynyliinan sisältä löytyikin meidän hopeanauhainen pikkumies. Poika nukkui tyynyliinan sisällä tyytyväisenä ja oli kiukkuinen kuin ampiainen kun pennun sieltä pois otin. Pennun löytymisen jälkeen Missy paineli takaisin nukkumaan tyytyväisenä pentujensa viereen kovasti poikaa ensin putsaten. Jostain kumman syystä itse en enää nukuttua saanut vaan painelin keittiöön kädet edelleen tutisten kahvinkeittoon. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta pentulaatikon tyynyssä ei enään ole tyynyliinaa. ;)
Saimme muuten eilen spesiaali vieraan. Remun (isän) omistaja Pia kävi pentusia katselemassa. Oli oikein mukava rupatella ja kuulla myös Remun kuulumisia maailmalta. Kiitos Pia vielä visiitistä ja tervetuloa uusiksi.

Me kävellään ja komennellaan :D

2011-09-28T00:39:00.000+03:00

Tänä aamuna minua odotti "järkytys" pentulaatikossa. Koko laumma pikku toopeja tepasteli notkuvilla jaloilla laatikkoa ympäri ja jo aikamoisella vauhdilla. :O Yöllä kun ne sinne jätin hoippuivat vielä ja nyt ne sitten on niin kuin koiria ja kävelevät. Kaikki istuskelevat myös ja seurailen kovasti tätä meidän pannatonta poikaa. Nimittäin hän on päättänyt ruveta kurkottelemaan laatikon reunojen yli. Katsotaan milloin saa pungerrettua itsensä laatikosta ulos. Tänään on myös pikkuvilpertti "Taavetti" (valkoinen poika) saanut ensi kosketuksen veteen. Pikku sälli päätti lähteä tutkailemaan mamma ruoka- ja vesikuppia ja kupsahti nenälleen vesikupin pohjalle. Eipä tuo näyttänyt hirveän kauhuissaan tilanteesta olevan vaan jatkoi vaan matkaa ylös päästyään. Uusi harrastus kaikilla on haukahdella ja murista. Ressujen murina nyt ei kovin katu-uskottavaa ole. Lähinnä kuulostavat puluilta kosiopuuhissa. Tänään yritettiin sitten ottaa ensimmäiset passikuvat penneleistä. Vaikeaa oli ei nuo tupanneet tottelemaan istu ja poseeraa käskyä lainkaan. Vaan lähtivät taapertamaan ympäriinsä. Taavetti taas ei ollut lainkaan valokuvauksesta innostunut ja halusi mennä nukkumaan. Noh nolona täytyy myöntää, että luulin ottaneeni jo kaikista kuvat ja kun niitä koneelle latasin tajusin että Taavetin kuva puuttui. Kävin sitten pojan herättelemässä kuvausta varten ja hän päätti jatkaa nukkumista. Jospa sitten ensi viikolla jo saisi ihan seisoma kuvat pennuista. Pitää vain pyytää apujoukkoja paikalle kuvausta varten. Laitan tänne meidän tän päivän hienot poseeraukset.

Aniliininauhainen tyttö

Hopeanauhainen poika

Keltanauhainen poika

Kultanauhainen tyttö

Pannaton poika

Pannaton tyttö

Valkonauhainen poika

Vaaleanpunanauhainen tyttö

Kohta kaksi viikkoa :)

2011-09-24T19:26:00.000+03:00

Paljon on kerinnyt pentujen elämässä tapahtua viikon aikana. Silmät on auennut koko porukalla. Kovasti harjoittelemme kävelemistä. Kaikki heiluvat ja huojuvat neljällä jalalla ja osaavat myös jo muutaman askeleen tepustella ennen kumoon pyllähtämistä. Korvat ovat "tipahtaneet" alas ja pieniä hampaita näkyy ikenissä vaikka eivät ole vielä puhjenneetkaan. Maitobaarilla on kova taistelu ja mammaa on alettu komennella haukkumalla ja purisemalla. Missy on myös ruvennut poistumaan enemmän laatikosta ja on uskaltautunut jo noin kymmeneksi minutiksi pentuset jättää yksin. Tinyn kanssa on jo vähän juoksenellut pihalla ja jopa paininutkin. Viime yönä sai Tiny luvan mennä koirien huoneeseen ja nukkua omalla sohvalla Missyn vieressä. Pentuja ei kyllä ole vielä saanut haistella eikä niihin tutustua. Jospa jo parin päivän päästä pääsisi Tinykin ihmettelemään uusia asukkaita. Kyllä itseä edelleenkin ihmetyttää pentusten nopea kehittyminen.

Ensimmäiset vieraatkin jo käyneet veljeni Tatu tyttöystävänsa Lauran kanssa ja ystäväiseni Pia miehensä kera. Missy otti vieraat vastaan oikein iloisesti vaikka pientä huolen ryppyä otsalle ilmaantui kun pentuja pideltiin sylissä. Oli mammalla kiire tarkistaa että kaikki osaset on vielä paikoillaan kun pennut palautettiin laatikkoon. Muuten oli oikein tyytyväinen vieraista ja onhan se aina niin kiva kun Missyä tullaan rapsuttelemaan ja ihailemaan.

Pentuset on kaikki kasvaneet hurjasti ja syntymän koko erot on kohta historiaa. Alkaa koko sakki olla saman kokoisia. Saas katsoa minkä kokoista sakkia täältä on tulossa nimittäin tassut on kaikilla kun pizza lautaset ja jalatkin aikamoiset tolpat. Ei näytä rimpuloilta vaan aika jykevää porukkaa. :) Laitan taas muutaman räpsyn. Muuten palailen taas pentulaatikon ääreen ihmettelemään pötkylöitä. <3

Viikko vierähtänyt

2011-09-19T19:14:00.000+03:00

Aika menee nopeasti. Viime maanantaina näihin aikoihin oli viimeinen pentunen syntynyt ja koko porukka oli enemmän ja vähemmän hölmistyneitä. Viikossa on pikkuiset muuttuneet hurjasti. Kaikki ovat kasvaneet ja pulskistuneet hurjasti. Kaikki yrittävät jollain lailla notkua jaloillaan eli kovia seisomis harjoituksia on meneillään ja osalla ruvennut silmätkin hiukan sirittämään. Muutaman päivän päästä varmaan voi jo ruveta pikkuisen aukeamaan. Pientä rytmiä elämään on jo alkanut löytyä ja yöt ovat olleet hyvin rauhallisia. Missy on alkanut käydä meitä muitakin moikkailemassa pikaisesti ja kerjäilemässä herkkuja. Uloskin suostuu jo lähtemään vaikka ei siellä kauaa vielä olemaan. Isomman asian suorittaminen on vielä vähän haasteellista kun paikan etsimiseen menee jo aikaa niin kauan että kerkiää huolestua pentujen hyvin voinnista. Pentusia ei mamman ulkoilut ole stressannut lainkaan vaan kaikki ovat nukkuneet isossa läjässä syvää pennun unta. Tuskinpa ovat edes huomanneet ettei äiti ole pariin minuuttiin heitä ollut vahtimassa.
Pentujen elämää on kyllä niin ihana seurata. Ei millään malttaisi olla pois pentulaatikosta ja siellä suurin osa päivistä onkin vietetty. Pentuja pusutellen ja nuuhkien. Sitä pennun tuoksua kun saisi purkkiin talteen niin olisi ihana. Yksi maailman parhaista tuoksuista. Eilen myös leikkasin pentusten kynnet. Tässä askareessa kyllä vähän kylmähiki pukkasi päälle. On nimittäin kynnet niin pienet ja pelotti kovasti että leikkaan koko varpaan vielä irti. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja kaikille pennuilla on kaikki ulokkeet vielä tallella. :)
Sain myös sen verran aikaiseksi että varasin pentusille pentutestaus ajan ja se tullaan tekemään 29.10. Ihan mielenkiintoista saada ulkopuolisen ihmisen arvio pennuista. Ja muistin myös tilata pentupakettiin ruoat. Ensi viikon loppupuolesta rupeammekin vastaanottamaan vieraita ja nähtävästi aikamoinen hulina rupeaa täällä olemaan. Parempi varmaan alkaa jo leipoa tarjottavaa pakkaseen. :D Tämän viikon operaatio onkin meillä Nadinen (tyttäreni) kanssa käydä vähän shoppailemassa pentusille pantoja, leluja ja jotain pientä kivaa sitten uuteen kotiin vietäväksi.

Tässä vielä kuvia parin päivän takaa...

Havaintoja

2011-09-15T23:20:00.000+03:00

Hassua huomata jo pieniä eroja pentujen luonteessa vaikka ovatkin näin pieniä. Kirjoittelenkin tähän havaintoja muutamista.
Valkonauhainen poika: Tämä poju on aikamoinen seikkailija. Vähän väliä on pikkumies mönkinyt jonnekin kauas mammasta ja muista jonka jälkeen alkaa kovaan ääneen huudella kun on taas eksytty. Jotenkin tämä samainen pikku-ukko aina päätyy nukkumaan pentukasan alinmaiseksi ja jää jumiin sinne. Pikkumiestä onkin "pelasteltu" vähän väliä koko perheen voimin.
Aniliininauhainen tyttö: Tästä taitaa tulla typy joka tietää mitä tahtoo. Ääni ei ole samanlainen "piipitys" kuin muulla pentueella vaan kuulostaa melkein murinalta. :) Aina tiedetään jo alakerrasta ketä kiukuttaa kun typy huutelee. Sylissä tyttö on aikamoinen räpistelijä lujaa pitäisi päästä.
Keltanauhainen poika: On hyvin rauhallinen ja ei paljoa ääntele tai huutele. Sylissä pitää pientä "nuhnuh" ääntä ja siinä se. Tämä poika joko nukkuu tai syö. Tisulla poikaa onkin hauska seurata kun lypsäminen ja imeminen tehdään hyvin suurieleisesti ja voimalla.

Tänä aamuna kun pentuja menin katsomaan tuntui että ne on kaksinkertaistuneet sitten viime yön. :O Viime yö menikin hyvin hiljaisissa merkeissä. Jopa niin hiljaisesti että piti itse käydä muutaman kerran tarkistamassa onko kaikki laatikossa hyvin. Missykin jotenkin rauhoittunut pentujen kanssa ja makoilee laatikossaan levollisen näköisenä. Mutta on tänään jo käynyt itse syömässä ja juomassa sekä lähtenyt vapaaehtoisesti käymään pissalla. Edelleenkään ulkona ei halua paria minuuttia kauempaa olla, mutta eipä tarvitse sitä enään väkipakolla sinne raahata. Pentuihin on saanut tänään enemmän jo koskea ja silitellä ilman että Missy tulee huolestuneen näköisenä tarkistamaan pennun vointia. Nyt tyytyy vain katseella seuraamaan mitä pennulle kuuluu. Ihan kuin se olisi viime yön aikana saanut jonkun AHAA elämyksen siitä että emme aio hänen aarteitaan varastaa tai piilottaa. Eivätkä ne katoa laatikosta sillä aikaa kun hän käy pisulla. Saas katsoa mitä ensi yö tuo tullessaan. :)

2 Vuorokautta vanhoja

2011-09-14T17:30:00.000+03:00

Pienet mönkijäiset on siis nyt kaksi päivää vanhoja. <3 Ja ihan oikeasti ne kasvaa silmissä. Pentuset ovat kovin pontevia pää nousee, liikkuvat todella vikkelästi (mönkimällä), juovat ahkerasti ja ovat hyvin hyvin kova äänisiä. On todella kuultu että kahdeksan uutta pientä dobermannin poikasta on maailmaan saapunut. Missy hoitaa pentujaan esimerkillisen hyvin jopa niin hyvin ettei malta edes syödä tai mennä ulos. Syötän nyt Missyä kädestä samalla kun hän hoitaa/imettää poikasiaan ja tarjoilen vettä mammalle. Ulkona käydään pikapisulla lähes väkipakolla eli joudun kantamaan koiran pois pentulaatikosta jonka jälkeen hän käy pikaisesti oven vieressä pisulla ja juoksee vauhdilla takaisin pentujaan hoitamaan. On se vaan uskomatonta miten koira voi tietää mitä pitää tehdä kun pentuset saa. Ei ole Missy lukenut vauvanhoito oppaita ym. etukäteen ja osaa homman. Itse ollessa tuore äiti ja olin kovasti muka valmistautunut meni silti sormi suuhun monesti.
Tinya tämä koko pentueen saapuminen kiinnostaa kovasti ja hirveästi hän haluaisi käydä tulokkaita katselemassa. Ei vaan pojalla ole asiaa koko huoneeseen. Jos edes uskaltautuu ovelle Missy katsoo Tinya niin pahalla silmällä että jäbä juoksee piiloon. Luulen että pari viikkoa vielä joutuu odottelemaan ennen kuin tuttavuutta pääsee tekemään. Itsellä myös on kova hinku vauvoja pussailla ja hipeltää. On ne niiiiiin ihania ja tuoksuvat niiiiin hyvälle. Missy ei selvästi luota edes minun taitoihin pentujen suhteen vaan silmä tarkkana seurailee kun pentuihin kosken ja kun pentusen palautan alkaa huolto- ja tarkistus operaatio. Tosin mamma on tyytyväinen jos hänen seuranaan laatikossa istuskelen ja ihailen pentuja. Kunhan en hirveästi muuhun tekemiseen puutu.
Pientä erimeilisyyttä meillä on ollut Missyn kanssa myös pentulaatikon sisustamisesta. Olen yrittänyt laittaa laatikon pohjalle mattoa ja sen päälle paperia lisäksi laatikossa on viltti. Ajatuksena oli siis että laatikossa on tarpeeksi lämmin. Missyn mielestä oikenlainen sisustus olisi iso viltti mytty toinen mattomytty, silputtua paperia ympäriinsä ja muuten paljas lattia. Nyt olemme sitten vuorotellen sisustaneet laatikkoa. Tietenkin Missy voisi pitää sisustus suunnitelmastaan kiinni jos lattia ei olisi kylmä ja pentuset eivät menisi hukkaan myttyihin. Kohta taidan pystyä vaihtamaan vähän paksumman patjan Missylle kun pennut eivät enään muksahtele patjalta alas. Laitan vielä muutaman kuvan eiliseltä.

62 vrk ja synnytys

2011-09-13T00:40:00.000+03:00

Nyt on vauvat saapuneet maailmaan. Itsellä vielä vähän pölmistynyt olo, mutta onneksi Missy on ollut niin upea ja hoitanut käytännössä katsoen kaikki itse. Itsellä on tehtävänä ollut emän rapsuttelu, juottaminen ja pentujen siirtely alta pois kun seuraava syntyy. Kuivatakin pentusia olen yrittänyt, mutta äipällä onkin ollut jumalaton huolto-operaatio tämän jälkeen kun olen hänen kullanmurunsa sotkenut.
Ensimmäinen pentu saapui maailmaan vähän ennen yhtä päivällä vähän varkain. Jos ei olisi ollut niin kovaääninen tyttö en varmaan olisi edes tajunnut että koira synnyttämään läksi. Niin oli Missy normaali. Viimoinen poika saapui maailmaan 17.40 eli tiukka tahti oli synnytyksessä.
1. Saapui aniliinin nauhan saanut tyttö joka on kova äänisin ja isoin koko porukasta ja ilmoittaa heti jos asiat ei suju niin kuin pitäisi.
2. Tullut tyttö sai kultaisen nauhan joka on lähes siskonsa kokoinen, mutta huomattavasti hiljaisempi. Toki ääntä löytyy jos tisu mennyt hukkaan.
3. Tulija sai hopeisen nauhan ja on koko joukon pienen poika. Pienestä koostaan huolimatta ei ole mikään rääpäle vaan kovin syömään ja koko joukon vipeltäjä.
4. Toinen poika on pojista isoin ja sai keltaisen nauhan. Tämä poju on hiljainen ja rauhallinen ei pidä itsestään turhaa meteliä.
5. Kolmas poika on nauhaton ja keskikokoinen ensimmäisten joukossa tisulla. Osaa myös muksautella muut pois tieltään jos sikseen tulee.
6. Tämä tyttö sai vaaleanpunaisen nauhan ja on tytöistä pienen. Rauhallisempi ja hiljaisempi kuin sisarensa. Tämä tyttö on yleensä pääalaspäin pentukasassa.
7. Tyttö taas ja tämä tyttö on ilman nauhaa. Keskikokoinen ja samanlainen huutelija kuin kaksi ensimmäistä tytärtä.
8. Poika sai valkoisen nauhan ja omaa siskojensa kaltaisen äänialan. Oliskohan tässä joukon Hessu-Hopo??? On nimittäin kaveri hukassa vähän väliä.
Eli kahdeksan tulijaa 4 urosta ja 4 narttua kaikki mustia. Missy selvinnyt urakastaan hienosti ja olen niin ylpeä omasta pikkutytöstäni. <3

55 vrk

2011-09-05T23:45:00.000+03:00

Nyt on pentulaatikot ym. valmiina odottamassa pentujen saapumista maailmaan. Missy ei kyllä ole hirveän innostunut ollut laatikostaan. Mieluummin tekisi pesän keittiöön pöydän alle. Laatikossa voi köllötellä jos minä olen samassa huoneessa, mutta yksin hän ei sinne jää. Tiny sen sijaan on muuttanut laatikkoon asumaan ja todennut sen oivaksi petipaikaksi. Viikonloppu on mennyt taas Missyllä pääpiirteittäin levollisesti. Pientä stressiä aiheutti sunnuntainen näyttely jonne Missy ei päässyt mukaan ja oli silmin nähden loukkaantunut asiasta. Oli toinen niin tomerana mukaan tulossa kun näyttelyhihnan näki ja väkipakolla meinasi oven raosta ängetä ulos.
Sunnuntai iltana lenkillä rupesi ensimmäisen kerran näkymään koiran väsyminen ja jalka rupesi painamaan jo kovin takaisin tullessa samoin suuri rintavarustus haittaa juoksemis yrityksiä aikalailla. Vähän närästyksen aiheuttamaa vaivaa on ollut ja hikka kiusannut. Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli aika levoton hyvää nukkumapaikkaa ja asentoa ei meinannut löytyä millään. Vatsallaan kun ei enään voi nukkua, kyljellään kun makaa sojottaa toinen takajalka ilmassa eikä nähtävästi selällään makaaminenkaan kovin mukavaa ollut jonkin ajan päästä. Syviä ja raskaita huokauksia kuului tasaisin välein. Luulen ettei kovin kauaa tarvitse pentusia maailmaan enää odotella maito on laskeutunut ja lantion seutu näyttää erilaiselta. Laitetaas vielä muutama räpsy tältä päivältä.

50 vrk

2011-08-31T20:01:00.000+03:00

Rauhaiselo ja vatsan kasvattelu jatkuu. Ruokahalu on pohjaton vaikka ruokailu on jaettu nyt neljään annokseen päivässä ei nälkä katoa mihinkään. Missy on muuttanut keittiöön eikä poistu sieltä ennen kuin kaikki ovat jo nukkumassa. Yö pissatuksilla on tarvinnut käydä onneksi vain kerran yössä. Uusi ruokakin on nähtävästi sopiva taas karva kiiltää ja karvanlähtökin loppunut. Lenkeillä ei hirveästi muiden koirien leikit kiinnosta vaan Missyllä on ihan omat puuhat menossa. Kuoppia kaivellaa ja uutena harrastuksena on tullut järjettömän suurien kiven murikoiden pyörittely. Tinya kovasti Missyn käytös ihmetyttää ja jonkin verran kiukuttaa myös kun mamma ei hänen kanssaan halua leikkiä. Kovasti on yrittänyt tehdä pellehyppyjä toisen nenän edessä, juosta sprinttejä karkuun jopa tuonut keppejä ja muita leluja näytille odottaen että Missy nyt viimeistään sinkaisee hänen peräänsä ja hakee lelut pois. Mutta ei ole ressu saanut haluamaansa reaktiota aikaiseki.
Pientä tottiksen tynkää teimme viikonloppuna ja voi kun tekeminen oli taas niin kivaa. Tyttönen tärisi innostuksesta kun oli taas tekemistä tiedossa. Totesin myös viikonloppuna ettei Missyn kanssa voi kävellä pyöräilijän vieressä. Lähdimme mieheni kanssa lenkille hän pyörällä ja minä Missyn kanssa kävellen ja lenkki loppui lyhyeen ja pyörä oli palautettava takaisin kotiin. Oli mamma kovaa vauhtia menossa pyörälenkille, hurja pomppiminen ja hilluminen. Eli kun kivaa on tiedossa ei jättimaha menoa haittaa. :)
Vatsasta näkyy jo pentuja ja pystyy niitä jo tuntemaankin vatsan läpi. Ei vaan enään malttaisi odottaa. <3

45 vrk

2011-08-25T23:13:00.000+03:00

Mahan kasvattelu jatkuu. Vatsa ja nisät roikkuu. Vielä kun vähän tippuu tuo vatsa alemmas niin alkaa neito näyttää jättiläismäiseltä mäyräkoiralta. Me ei sitten nähtävästi "kasveta" leveys suuntaan vaan alaspäin. Huvittavaa seurata kun koira ei itsekään tajua tuota vatsan laajuutta. Yleensä niin hoikka ja sporttinen koiruus kun menee vaikka mistä kolosta läpi niin tänäänkin piti käydä pelastamassa ressu kun oli jäänyt keittiön tuolin alle jumiin. Ei oikein mahtunut enään sinne vakkari paikalle nukuksimaan. Samoin on nämä riemun hypähtelyt ja hepuli kirmaukset lähinnä säälittävän näköistä sotanorsun töminää.
Tällä viikolla on nyt sitten koirut madotettu. Onneksi... nyt pitäisi vielä löytää sopiva ruoka tuolle mammalle. Tämän hetkinen merkki menee vaihtoon on nimittäin karvanlähtö melkoista ja ilokaasujen määrä pahoinvointia aiheuttava vaikka muuten yleiskunto on hyvä.
Ensi viikon askare olisi sitten koirahuoneen tyhjennys ja pentulaatikon kasaus. H-hetki lähestyy... noh onhan siihen vielä aikaa jonkin verran.
Missy omistajineen lähettää peukutukset ja onnen potkut Remu isälle Unkariin IDC-näyttelyyn.
Lisätään vielä muutama kuva miltä näytämme nyt.

Paluu normaali arkeen

2011-08-21T23:15:00.000+03:00

Nyt on ruikulit ruikuloitu ja vatsa taas toimii niin kuin pitääkin. Missykin palannut normaaliksi itsekseen tai normaaliksi raskaus Missyksi nukkuu köllöttelee, kerjää rapsuja ja kiihdyttelee jumalatonta kyytiä keittiöön kun siellä vähänkään rapisee. Aamulla oli yllättävän mukava herätä aikaisin vaikka on sunnuntai kun iloinen koira oli heti makkarin ovella häntä heiluen vastassa. On se kumma kun tämmöisiin asioihin ei kiinnitä sen kummemmin huomiota, kunnes tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa. Eli taas on valtakunnassa kaikki hyvin ja jatkamme vatsan kasvattelua. :D

Tänä iltana oli harvinaista herkkua luvassa. Missy tyttönen tarinoi pitkät pätkät päivän tapahtumista. Tätä tapahtuu hyvin harvoin. Normaalisti neiti on hyvin hiljainen ja tyytyy vain kuuntelemaan mun juttuja silmiin tuijottaen ja päätään kallistellen.

Ripulia ja harmaita hiuksia...

2011-08-21T00:57:00.000+03:00

Juuri kun pääsin kehumasta miten ruokahalu on palannut saapui ripuli meille kylään. :( Torstain ja perjantain välisenä yönä sain kyllä järkyttävän herätyksen. Aivan vetistä kakkaa ja oksennusta joka paikka täynnä. Ainoa jota vatsa vaivasi oli tietysti juuri Missy. Aamulla alkoi oma hätä olla jo suuri kun koiralla ei meinannut edes vesi pysyä sisällä vaan senkin oksensi. Soitto eläinlääkäriin ja kyselin mitäs nyt tehdään? Koiralla ei ollut kuumetta, eikä ulkoisesti näyttänyt voimattomalta joten käskivät seurailla tilannetta ja ruokkia koiraa tunnin välein pienillä annoksilla (helposti sulavaa ruokaa tai eläinlääkäriasemalta myytävää erikoisruokaa) ja syöttää canikur-tabletteja. Jos olo ei helpota parissa päivässä pitää hakea antibiootti kuuri. Perjantai päivä menikin sitten rattoisasti koiraa syöttäen, ulkona juosten, kakkaa siivoten ja itkien. Kiitos rakkaalle ystävälleni Pialle ja äidilleni jotka jaksoivat olla moraalisena tukena puhelimen välityksellä pitkin päivää. Iltaa kohti Missyn olo rupesi selvästi helpottamaan sekä ruoka ja vesi pysymään sisällä. Kakkakin vähän kiinteytymään eli ei ollut ihan vettä. Toivon todella, että nyt tästä episodista selvittiin vain säikähdyksellä eikä pitkäkestoisempia seurauksia ole tiedossa.
Tänään minun piti mennä seuraamaan dobermannien ZTP-testiä, mutta olin menemättä kun en uskaltanut Missyä jättää yksin kotiin. Olemme tänään jatkaneet pienissä erissä syömistä ja canikur-kuuria, kakka on vähän kiinteytynyt. Muttei ole vielä normaalia. Ripuli on nähtävästi taas tullut jostain mitä Missy on pihalla syönyt. Luultavasti joku eläimen raato jonka naapurin kissat ovat pihalle jättäneet. Eli tästä eteenpäin Missy ulkoilee ainoastaan hihnassa ja jos vapaana niin kuonokoppa päässä. Näin ehkä pystymme välttämään seuraavat herkuttelu hetket.
Näin omistajana voin sanoa ettei ripuli ole mikään ainutlaatuaan oleva vieras tässä talossa, koirat on sen verran ahneita ja syövät kaiken. Normaali tilanteessa ei olisi edes hätkäyttänyt. Tällä kertaa kuitenkin Missy on kantavana ja kyseessä on niin pentujen kuin emon hyvinvointi on/oli tilanne todella pelottava. Itse tuntuu että olen vanhentunut pelkästä pelosta/stressistä 10-vuotta viimeisen kahden päivän aikana ja harmaita hiuksia tullut ainakin 1000 lisää. Positiivisiakin uutisia on tältä päivältä Missyn veli Petremma's Flavor Flav suoritti tänään ZTP-testin arvosanalla SG1A. Super onnittelut Rosanna ja Bräne. <3

Yöherätyksiä ym.

2011-08-18T17:29:00.000+03:00

Mamman ruokahalu on palannut, mikä on ihan positiivista. Saapahan tulevat puppelot ainakin tarpeeksi kasvuaineita. Edelleenkin hyvin rauhallista ja unista on meidän elämä. Mun kainalossa tai jaloissa on ihana nukkua. Vatsa kasvaa ja roikkuu. Pissillä pitää käydä useammin ja muutamana yönä on neitonen nyt tullut minua herättelemään kun on ulos tarvinnut päästä. Ulkona ei leikkiminen maistu ihan normaaliin malliin vaan enemmän sitä haaveillaan jossain ihan omissa maailmoissa kaikkien hajujen perässä. Nyt on ulkoiltu paljon hihnassa kun omistajasta on tullut paranoidi luettuaan myrkytys uutisia ja kun tuo nyt tuppaa syömään kaiken mikä nenän eteen tulee. Missy saattaa olla niin nopea napsimaan tavaraa suuhunsa etten kerkiä mitään tehdä tai sanoa joten turvallisempaa ulkoilla narun päässä.

Kävimme eilen moikkaamassa tottistovereita pitkä tauon jälkeen. Samalla yritettiin vääntää laiskanpulskeat treenit myös itse. Erilaistahan tuo treenaaminen ja eläminen on super rauhallisen (laiskan) koiran kanssa verrattuna normaaliin. Eipä tämä meidän treenaaminen kovin totista tällä hetkellä ole, pientä mielen vireyttä pidetään yllä ja hömpötellään. Koira kyllä selvästi nautti päästyään taas ihmisten ilmoille. Missy tyttönen on tottunut kulkemaan mukana melkein joka paikassa joten tämmöinen rauhallinen kotona oleskelu on nähtävästi välillä todella tylsää. Katsotaan jos säät sallii niin voisi viikonloppuna käydä tekemässä jäljen pätkän. Lauantaina olisi kuitenkin tarkoitus lähteä ihailemaan Missyn velipoikaa (Petremma's Flavor Flav) joka on menossa suorittamaan ZTP-testin. Kovasti pidetään peukut ja tassut pystyssä. Katsotaan josko ensi vuonna sitten pääsisimme yrittämään Missyn kanssa.

Raskaus vuorokausia 35

2011-08-15T14:25:00.000+03:00

No nyt on ruvennut massu näkymään. Viikonlopun aikana maha pumpahtanut aikamoiseksi ja nisät turvonneet. Ei ole vyötäröstä tietoakaan ja ulkonäkö muistuttaa isoa mustaa makkaraa. Koitan kuvia räpsiä vielä tänään.

Järkytyksenä tuli eilinen iltapala. Missy ei syönyt. :O Ja se on todella ennenkuulumatonta tässä taloudessa. Koira on normisti niin ahne että pikkukivetkin kupista katoaa ja tyhjää kuppia nuoleskellaan vielä 10 minuuttia ruoan loppumisen jälkeen. Sekoittelin ruoan sekaan vähän öljyä ja muutaman lihapullan ja sai neiti sitten viimein nieltyä ateriansa. Sama toistui tänä aamuna ja nyt ei auttanut edes herkkujen sekoittaminen joukkoon. Jonkun verran nappulaa pupelsi kun yksi kerrallaan syötin kädestä. Nyt pitänee ruveta keksimään ruoka joka neidille maittaa ja samalla olisi terveellinen. Ruokahaluttomuus on rajoittunut kyllä ainoastaan omasta kupista syömiseen. Ulkoilu on meillä nykyään herkkujen etsimistä ja siellä kelpaa kaikki hampurilaispaperit ym. on suurta herkkua.

Muuten elo on rauhallista Missy nukkuu paljon ja on hyvin lemmenkipeä. Vatsan kasvulla on kyllä nähtävästi jotain tekemistä kuulon heikkenemisen kanssa. Mikä sinänsä tuli itselle suht yllätyksenä. En ollut vielä tietoinen että vatsa ja korvat ovat jotekin yhteydessä toisiinsa. ;) Pihalla pysyminen on tullut hankalaksi ja naapurin pihasta on tullut hyvin mielenkiintoinen paikka. Nykyään ei kiellot enää tehoa ja neidille joutuu korottamaan ääntä että naapurin tilukset jäisivät rauhaan. Samoin sisälle tuleminen on suht haasteellista kun kuuloelin ei toimi. On paljon mielekkäämpää jäljestää naapurin kissin kulkureittejä kuin kuunnnella meikäisen kutsua. :/ Huomenna taitaa olla pakko lähteä pystyttämään aitaa niin pysyy neito tontin rajojen sisäpuolella.

No nyt on muutama kuvakin otettu...

Nyt vaan odotellaan

2011-08-10T12:45:00.000+03:00

Missy (Petremma's Fetish Babe BG) astutettiin upealla Remulla (Ramon Betelges) 12.7.2011. Astutusta yritettiin jo kerran aikaisemmin joulukuussa 2010, mutta Missy jäi tyhjäksi. Nyt on sitten odoteltu perhoset vatsassa viimeiset neljä viikkoa josko nyt niitä pentusia saataisiin maailmaan. Tänään 10.8 kävimme ultrassa ja siellähän niitä rakkauslapsia heti vilkutteli. Päälukua ei sen kummemmin laskettu, mutta alavatsassa heti 4 pienokaista vilkutteli. Olo on onnellinen ja odottava. :D

Missy 26.7.2011

Missyn ulkomuoto ei oikeastaan ole muuttunut vielä mihinkään. Edelleen yhtä sporttisen näköinen kuin aiemminkin. Kovin väsynyt ja nälkäinen on typykkä ollut. Laitetaas tähän kuvia mistä on lähdetty ja seuraillaan vatsan kasvua.


Kuvassa nuoripari 14.7.2011