Huligaanin alkuja

Olemme kaikki "järkyttyneitä". Meidän ihanista pikku tuhina nyyteistä on tullut pissaavia, kakkaavia, haukkuvia, murisevia, purevia ja leikkiviä pikku huligaanin alkuja. Jopa Missy katselee jälkikasvuaan silmät pyöreinä otsa rypyssä avuttoman näköisenä pentulaatikossa istuen kun nälkäinen pieni hunnilauma iskee maitobaariin eikä mamma kerkiä edes makaamaan asti. Pepun putsaus alkaa olla jo mahdotonta kun pennelit liikkuvat niin kovasti eivätkä pysy paikoillaan pesun aikaa ja tämä ilmiselvästi aiheuttaa kovaa huolta äiti koirulle. Eihän toki nuo kovin montaa minuuttia vielä jaksa touhuta. Parin minuutin armoton meno ja touhotus jonka jälkeen ruokailu ja nukahdus. <3 On ne vaan ihmeellisen suloisia. Ovat pentuset alkaneet harjoitella jo leikkimistäkin keskenään. Paini yrityksiä tehdään kovasti ja sisaruksille muristaan niin maan vietävästi. Muutaman jopa yrittävät "tapporavistaa" petiä tai jonkun toisen pennun häntää tai päätä. :D Haukkuakin yritetään niin tomerasti että. Oikein kovan haukun jälkeen kyllä yleensä käy köpelösti ja pentu pyllähtää nurin. Mikä taas itseä naurattaa kovasti.
Toissapäivänä yritimme ensimmäisen kerran lisäruokintaa. Noh kaikki ovat vähän ruokaa maistaneet, mutta kyllä se syöminen on suurimmaksi osaksi armotonta sotkemista. Kaikki ovat kävelleet ja istuneet ruoka-astiassa. Kupsahtaneet sinne nenälleen ja sitten ruokanaamat on pyyhitty toisten selkään. Ruokaa on nähtävästi helpompi nuoleskella sisarusten suupielistä ja varpaista kuin lautaselta itseltään. Kyllä me varmaan joku päivä opitaan ihan koiran lailla syömäänkin. Ainakaan yrityksestä ei ole puutetta. Lisäilen tänne vielä muutaman kuvan ruokailusta.
Eilen aamulla heräsin Missyn vinkunaan. Menin yläkertaan katsomaan mikä on hätänä ja ensin kaikki näyttikin olevan hyvin. Pennut vaan nukkuivat. Missy kuitenkin vaan jatkoi vinkumista ja katsoi minua ja sen jälkeen pentulaatikon kulmaa. Jonkin aikaa ihmeteltyä Missyn käytöstä laskin pentuset pedillä ja kauhukseni huomasin yhden olevan hukassa. Ai kamala miten sydän alkoi tykyttää ja ei kun pentua etsimään. Kontin ympäri laatikkoa ja kurkistelin huoneessa kaikkien tavaroiden alle ja pentua ei löydy mistään. Nyt Missy vinkuu edelleen ja tökkii nenällään tyynyä joka on pentulaatikossa. Kokeilin tyynyn sivuilta ja alta ei pentua missään. Sitten nostin tyynyn ilmaan ja ahaaa. Tyyny olikin yllättävän painava ja sieltä tyynyliinan sisältä löytyikin meidän hopeanauhainen pikkumies. Poika nukkui tyynyliinan sisällä tyytyväisenä ja oli kiukkuinen kuin ampiainen kun pennun sieltä pois otin. Pennun löytymisen jälkeen Missy paineli takaisin nukkumaan tyytyväisenä pentujensa viereen kovasti poikaa ensin putsaten. Jostain kumman syystä itse en enää nukuttua saanut vaan painelin keittiöön kädet edelleen tutisten kahvinkeittoon. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta pentulaatikon tyynyssä ei enään ole tyynyliinaa. ;)
Saimme muuten eilen spesiaali vieraan. Remun (isän) omistaja Pia kävi pentusia katselemassa. Oli oikein mukava rupatella ja kuulla myös Remun kuulumisia maailmalta. Kiitos Pia vielä visiitistä ja tervetuloa uusiksi.

Me kävellään ja komennellaan :D

Tänä aamuna minua odotti "järkytys" pentulaatikossa. Koko laumma pikku toopeja tepasteli notkuvilla jaloilla laatikkoa ympäri ja jo aikamoisella vauhdilla. :O Yöllä kun ne sinne jätin hoippuivat vielä ja nyt ne sitten on niin kuin koiria ja kävelevät. Kaikki istuskelevat myös ja seurailen kovasti tätä meidän pannatonta poikaa. Nimittäin hän on päättänyt ruveta kurkottelemaan laatikon reunojen yli. Katsotaan milloin saa pungerrettua itsensä laatikosta ulos. Tänään on myös pikkuvilpertti "Taavetti" (valkoinen poika) saanut ensi kosketuksen veteen. Pikku sälli päätti lähteä tutkailemaan mamma ruoka- ja vesikuppia ja kupsahti nenälleen vesikupin pohjalle. Eipä tuo näyttänyt hirveän kauhuissaan tilanteesta olevan vaan jatkoi vaan matkaa ylös päästyään. Uusi harrastus kaikilla on haukahdella ja murista. Ressujen murina nyt ei kovin katu-uskottavaa ole. Lähinnä kuulostavat puluilta kosiopuuhissa. Tänään yritettiin sitten ottaa ensimmäiset passikuvat penneleistä. Vaikeaa oli ei nuo tupanneet tottelemaan istu ja poseeraa käskyä lainkaan. Vaan lähtivät taapertamaan ympäriinsä. Taavetti taas ei ollut lainkaan valokuvauksesta innostunut ja halusi mennä nukkumaan. Noh nolona täytyy myöntää, että luulin ottaneeni jo kaikista kuvat ja kun niitä koneelle latasin tajusin että Taavetin kuva puuttui. Kävin sitten pojan herättelemässä kuvausta varten ja hän päätti jatkaa nukkumista. Jospa sitten ensi viikolla jo saisi ihan seisoma kuvat pennuista. Pitää vain pyytää apujoukkoja paikalle kuvausta varten. Laitan tänne meidän tän päivän hienot poseeraukset.

Aniliininauhainen tyttö

Hopeanauhainen poika

Keltanauhainen poika

Kultanauhainen tyttö

Pannaton poika

Pannaton tyttö

Valkonauhainen poika

Vaaleanpunanauhainen tyttö

Kohta kaksi viikkoa :)

Paljon on kerinnyt pentujen elämässä tapahtua viikon aikana. Silmät on auennut koko porukalla. Kovasti harjoittelemme kävelemistä. Kaikki heiluvat ja huojuvat neljällä jalalla ja osaavat myös jo muutaman askeleen tepustella ennen kumoon pyllähtämistä. Korvat ovat "tipahtaneet" alas ja pieniä hampaita näkyy ikenissä vaikka eivät ole vielä puhjenneetkaan. Maitobaarilla on kova taistelu ja mammaa on alettu komennella haukkumalla ja purisemalla. Missy on myös ruvennut poistumaan enemmän laatikosta ja on uskaltautunut jo noin kymmeneksi minutiksi pentuset jättää yksin. Tinyn kanssa on jo vähän juoksenellut pihalla ja jopa paininutkin. Viime yönä sai Tiny luvan mennä koirien huoneeseen ja nukkua omalla sohvalla Missyn vieressä. Pentuja ei kyllä ole vielä saanut haistella eikä niihin tutustua. Jospa jo parin päivän päästä pääsisi Tinykin ihmettelemään uusia asukkaita. Kyllä itseä edelleenkin ihmetyttää pentusten nopea kehittyminen.

Ensimmäiset vieraatkin jo käyneet veljeni Tatu tyttöystävänsa Lauran kanssa ja ystäväiseni Pia miehensä kera. Missy otti vieraat vastaan oikein iloisesti vaikka pientä huolen ryppyä otsalle ilmaantui kun pentuja pideltiin sylissä. Oli mammalla kiire tarkistaa että kaikki osaset on vielä paikoillaan kun pennut palautettiin laatikkoon. Muuten oli oikein tyytyväinen vieraista ja onhan se aina niin kiva kun Missyä tullaan rapsuttelemaan ja ihailemaan.

Pentuset on kaikki kasvaneet hurjasti ja syntymän koko erot on kohta historiaa. Alkaa koko sakki olla saman kokoisia. Saas katsoa minkä kokoista sakkia täältä on tulossa nimittäin tassut on kaikilla kun pizza lautaset ja jalatkin aikamoiset tolpat. Ei näytä rimpuloilta vaan aika jykevää porukkaa. :) Laitan taas muutaman räpsyn. Muuten palailen taas pentulaatikon ääreen ihmettelemään pötkylöitä. <3

Viikko vierähtänyt

Aika menee nopeasti. Viime maanantaina näihin aikoihin oli viimeinen pentunen syntynyt ja koko porukka oli enemmän ja vähemmän hölmistyneitä. Viikossa on pikkuiset muuttuneet hurjasti. Kaikki ovat kasvaneet ja pulskistuneet hurjasti. Kaikki yrittävät jollain lailla notkua jaloillaan eli kovia seisomis harjoituksia on meneillään ja osalla ruvennut silmätkin hiukan sirittämään. Muutaman päivän päästä varmaan voi jo ruveta pikkuisen aukeamaan. Pientä rytmiä elämään on jo alkanut löytyä ja yöt ovat olleet hyvin rauhallisia. Missy on alkanut käydä meitä muitakin moikkailemassa pikaisesti ja kerjäilemässä herkkuja. Uloskin suostuu jo lähtemään vaikka ei siellä kauaa vielä olemaan. Isomman asian suorittaminen on vielä vähän haasteellista kun paikan etsimiseen menee jo aikaa niin kauan että kerkiää huolestua pentujen hyvin voinnista. Pentusia ei mamman ulkoilut ole stressannut lainkaan vaan kaikki ovat nukkuneet isossa läjässä syvää pennun unta. Tuskinpa ovat edes huomanneet ettei äiti ole pariin minuuttiin heitä ollut vahtimassa.
Pentujen elämää on kyllä niin ihana seurata. Ei millään malttaisi olla pois pentulaatikosta ja siellä suurin osa päivistä onkin vietetty. Pentuja pusutellen ja nuuhkien. Sitä pennun tuoksua kun saisi purkkiin talteen niin olisi ihana. Yksi maailman parhaista tuoksuista. Eilen myös leikkasin pentusten kynnet. Tässä askareessa kyllä vähän kylmähiki pukkasi päälle. On nimittäin kynnet niin pienet ja pelotti kovasti että leikkaan koko varpaan vielä irti. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja kaikille pennuilla on kaikki ulokkeet vielä tallella. :)
Sain myös sen verran aikaiseksi että varasin pentusille pentutestaus ajan ja se tullaan tekemään 29.10. Ihan mielenkiintoista saada ulkopuolisen ihmisen arvio pennuista. Ja muistin myös tilata pentupakettiin ruoat. Ensi viikon loppupuolesta rupeammekin vastaanottamaan vieraita ja nähtävästi aikamoinen hulina rupeaa täällä olemaan. Parempi varmaan alkaa jo leipoa tarjottavaa pakkaseen. :D Tämän viikon operaatio onkin meillä Nadinen (tyttäreni) kanssa käydä vähän shoppailemassa pentusille pantoja, leluja ja jotain pientä kivaa sitten uuteen kotiin vietäväksi.

Tässä vielä kuvia parin päivän takaa...

Havaintoja

Hassua huomata jo pieniä eroja pentujen luonteessa vaikka ovatkin näin pieniä. Kirjoittelenkin tähän havaintoja muutamista.
Valkonauhainen poika: Tämä poju on aikamoinen seikkailija. Vähän väliä on pikkumies mönkinyt jonnekin kauas mammasta ja muista jonka jälkeen alkaa kovaan ääneen huudella kun on taas eksytty. Jotenkin tämä samainen pikku-ukko aina päätyy nukkumaan pentukasan alinmaiseksi ja jää jumiin sinne. Pikkumiestä onkin "pelasteltu" vähän väliä koko perheen voimin.
Aniliininauhainen tyttö: Tästä taitaa tulla typy joka tietää mitä tahtoo. Ääni ei ole samanlainen "piipitys" kuin muulla pentueella vaan kuulostaa melkein murinalta. :) Aina tiedetään jo alakerrasta ketä kiukuttaa kun typy huutelee. Sylissä tyttö on aikamoinen räpistelijä lujaa pitäisi päästä.
Keltanauhainen poika: On hyvin rauhallinen ja ei paljoa ääntele tai huutele. Sylissä pitää pientä "nuhnuh" ääntä ja siinä se. Tämä poika joko nukkuu tai syö. Tisulla poikaa onkin hauska seurata kun lypsäminen ja imeminen tehdään hyvin suurieleisesti ja voimalla.

Tänä aamuna kun pentuja menin katsomaan tuntui että ne on kaksinkertaistuneet sitten viime yön. :O Viime yö menikin hyvin hiljaisissa merkeissä. Jopa niin hiljaisesti että piti itse käydä muutaman kerran tarkistamassa onko kaikki laatikossa hyvin. Missykin jotenkin rauhoittunut pentujen kanssa ja makoilee laatikossaan levollisen näköisenä. Mutta on tänään jo käynyt itse syömässä ja juomassa sekä lähtenyt vapaaehtoisesti käymään pissalla. Edelleenkään ulkona ei halua paria minuuttia kauempaa olla, mutta eipä tarvitse sitä enään väkipakolla sinne raahata. Pentuihin on saanut tänään enemmän jo koskea ja silitellä ilman että Missy tulee huolestuneen näköisenä tarkistamaan pennun vointia. Nyt tyytyy vain katseella seuraamaan mitä pennulle kuuluu. Ihan kuin se olisi viime yön aikana saanut jonkun AHAA elämyksen siitä että emme aio hänen aarteitaan varastaa tai piilottaa. Eivätkä ne katoa laatikosta sillä aikaa kun hän käy pisulla. Saas katsoa mitä ensi yö tuo tullessaan. :)

2 Vuorokautta vanhoja

Pienet mönkijäiset on siis nyt kaksi päivää vanhoja. <3 Ja ihan oikeasti ne kasvaa silmissä. Pentuset ovat kovin pontevia pää nousee, liikkuvat todella vikkelästi (mönkimällä), juovat ahkerasti ja ovat hyvin hyvin kova äänisiä. On todella kuultu että kahdeksan uutta pientä dobermannin poikasta on maailmaan saapunut. Missy hoitaa pentujaan esimerkillisen hyvin jopa niin hyvin ettei malta edes syödä tai mennä ulos. Syötän nyt Missyä kädestä samalla kun hän hoitaa/imettää poikasiaan ja tarjoilen vettä mammalle. Ulkona käydään pikapisulla lähes väkipakolla eli joudun kantamaan koiran pois pentulaatikosta jonka jälkeen hän käy pikaisesti oven vieressä pisulla ja juoksee vauhdilla takaisin pentujaan hoitamaan. On se vaan uskomatonta miten koira voi tietää mitä pitää tehdä kun pentuset saa. Ei ole Missy lukenut vauvanhoito oppaita ym. etukäteen ja osaa homman. Itse ollessa tuore äiti  ja olin kovasti muka valmistautunut meni silti sormi suuhun monesti.
Tinya tämä koko pentueen saapuminen kiinnostaa kovasti ja hirveästi hän haluaisi käydä tulokkaita katselemassa. Ei vaan pojalla ole asiaa koko huoneeseen. Jos edes uskaltautuu ovelle Missy katsoo Tinya niin pahalla silmällä että jäbä juoksee piiloon. Luulen että pari viikkoa vielä joutuu odottelemaan ennen kuin tuttavuutta pääsee tekemään. Itsellä myös on kova hinku vauvoja pussailla ja hipeltää. On ne niiiiiin ihania ja tuoksuvat niiiiin hyvälle. Missy ei selvästi luota edes minun taitoihin pentujen suhteen vaan silmä tarkkana seurailee kun pentuihin kosken ja kun pentusen palautan alkaa huolto- ja tarkistus operaatio. Tosin mamma on tyytyväinen jos hänen seuranaan laatikossa istuskelen ja ihailen pentuja. Kunhan en hirveästi muuhun tekemiseen puutu.
Pientä erimeilisyyttä meillä on ollut Missyn kanssa myös pentulaatikon sisustamisesta. Olen yrittänyt laittaa laatikon pohjalle mattoa ja sen päälle paperia lisäksi laatikossa on viltti. Ajatuksena oli siis että laatikossa on tarpeeksi lämmin. Missyn mielestä oikenlainen sisustus olisi iso viltti mytty toinen mattomytty, silputtua paperia ympäriinsä ja muuten paljas lattia. Nyt olemme sitten vuorotellen sisustaneet laatikkoa. Tietenkin Missy voisi pitää sisustus suunnitelmastaan kiinni jos lattia ei olisi kylmä ja pentuset eivät menisi hukkaan myttyihin. Kohta taidan pystyä vaihtamaan vähän paksumman patjan Missylle kun pennut eivät enään muksahtele patjalta alas. Laitan vielä muutaman kuvan eiliseltä.

62 vrk ja synnytys

Nyt on vauvat saapuneet maailmaan. Itsellä vielä vähän pölmistynyt olo, mutta onneksi Missy on ollut niin upea ja hoitanut käytännössä katsoen kaikki itse. Itsellä on tehtävänä ollut emän rapsuttelu, juottaminen ja pentujen siirtely alta pois kun seuraava syntyy. Kuivatakin pentusia olen yrittänyt, mutta äipällä onkin ollut jumalaton huolto-operaatio tämän jälkeen kun olen hänen kullanmurunsa sotkenut.
Ensimmäinen pentu saapui maailmaan vähän ennen yhtä päivällä vähän varkain. Jos ei olisi ollut niin kovaääninen tyttö en varmaan olisi edes tajunnut että koira synnyttämään läksi. Niin oli Missy normaali. Viimoinen poika saapui maailmaan 17.40 eli tiukka tahti oli synnytyksessä.
1. Saapui aniliinin nauhan saanut tyttö joka on kova äänisin ja isoin koko porukasta ja ilmoittaa heti jos asiat ei suju niin kuin pitäisi.
2.  Tullut tyttö sai kultaisen nauhan joka on lähes siskonsa kokoinen, mutta huomattavasti hiljaisempi. Toki ääntä löytyy jos tisu mennyt hukkaan.
3. Tulija sai hopeisen nauhan ja on koko joukon pienen poika. Pienestä koostaan huolimatta ei ole mikään rääpäle vaan kovin syömään ja koko joukon vipeltäjä.
4. Toinen poika on pojista isoin ja sai keltaisen nauhan. Tämä poju on hiljainen ja rauhallinen ei pidä itsestään turhaa meteliä.
5. Kolmas poika on nauhaton ja keskikokoinen ensimmäisten joukossa tisulla. Osaa myös muksautella muut pois tieltään jos sikseen tulee.
6. Tämä tyttö sai vaaleanpunaisen nauhan ja on tytöistä pienen. Rauhallisempi ja hiljaisempi kuin sisarensa. Tämä tyttö on yleensä pääalaspäin pentukasassa.
7. Tyttö taas ja tämä tyttö on ilman nauhaa. Keskikokoinen ja samanlainen huutelija kuin kaksi ensimmäistä tytärtä.
8. Poika sai valkoisen nauhan ja omaa siskojensa kaltaisen äänialan. Oliskohan tässä joukon Hessu-Hopo??? On nimittäin kaveri hukassa vähän väliä.
Eli kahdeksan tulijaa 4 urosta ja 4 narttua kaikki mustia. Missy selvinnyt urakastaan hienosti ja olen niin ylpeä omasta pikkutytöstäni. <3

55 vrk

Nyt on pentulaatikot ym. valmiina odottamassa pentujen saapumista maailmaan. Missy ei kyllä ole hirveän innostunut ollut laatikostaan. Mieluummin tekisi pesän keittiöön pöydän alle. Laatikossa voi köllötellä jos minä olen samassa huoneessa, mutta yksin hän ei sinne jää. Tiny sen sijaan on muuttanut laatikkoon asumaan ja todennut sen oivaksi petipaikaksi. Viikonloppu on mennyt taas Missyllä pääpiirteittäin levollisesti. Pientä stressiä aiheutti sunnuntainen näyttely jonne Missy ei päässyt mukaan ja oli silmin nähden loukkaantunut asiasta. Oli toinen niin tomerana mukaan tulossa kun näyttelyhihnan näki ja väkipakolla meinasi oven raosta ängetä ulos.
Sunnuntai iltana lenkillä rupesi ensimmäisen kerran näkymään koiran väsyminen ja jalka rupesi painamaan jo kovin takaisin tullessa samoin suuri rintavarustus haittaa juoksemis yrityksiä aikalailla. Vähän närästyksen aiheuttamaa vaivaa on ollut ja hikka kiusannut. Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli aika levoton hyvää nukkumapaikkaa ja asentoa ei meinannut löytyä millään. Vatsallaan kun ei enään voi nukkua, kyljellään kun makaa sojottaa toinen takajalka ilmassa eikä nähtävästi selällään makaaminenkaan kovin mukavaa ollut jonkin ajan päästä. Syviä ja raskaita huokauksia kuului tasaisin välein. Luulen ettei kovin kauaa tarvitse pentusia maailmaan enää odotella maito on laskeutunut ja lantion seutu näyttää erilaiselta. Laitetaas vielä muutama räpsy tältä päivältä.