Havaintoja

Hassua huomata jo pieniä eroja pentujen luonteessa vaikka ovatkin näin pieniä. Kirjoittelenkin tähän havaintoja muutamista.
Valkonauhainen poika: Tämä poju on aikamoinen seikkailija. Vähän väliä on pikkumies mönkinyt jonnekin kauas mammasta ja muista jonka jälkeen alkaa kovaan ääneen huudella kun on taas eksytty. Jotenkin tämä samainen pikku-ukko aina päätyy nukkumaan pentukasan alinmaiseksi ja jää jumiin sinne. Pikkumiestä onkin "pelasteltu" vähän väliä koko perheen voimin.
Aniliininauhainen tyttö: Tästä taitaa tulla typy joka tietää mitä tahtoo. Ääni ei ole samanlainen "piipitys" kuin muulla pentueella vaan kuulostaa melkein murinalta. :) Aina tiedetään jo alakerrasta ketä kiukuttaa kun typy huutelee. Sylissä tyttö on aikamoinen räpistelijä lujaa pitäisi päästä.
Keltanauhainen poika: On hyvin rauhallinen ja ei paljoa ääntele tai huutele. Sylissä pitää pientä "nuhnuh" ääntä ja siinä se. Tämä poika joko nukkuu tai syö. Tisulla poikaa onkin hauska seurata kun lypsäminen ja imeminen tehdään hyvin suurieleisesti ja voimalla.

Tänä aamuna kun pentuja menin katsomaan tuntui että ne on kaksinkertaistuneet sitten viime yön. :O Viime yö menikin hyvin hiljaisissa merkeissä. Jopa niin hiljaisesti että piti itse käydä muutaman kerran tarkistamassa onko kaikki laatikossa hyvin. Missykin jotenkin rauhoittunut pentujen kanssa ja makoilee laatikossaan levollisen näköisenä. Mutta on tänään jo käynyt itse syömässä ja juomassa sekä lähtenyt vapaaehtoisesti käymään pissalla. Edelleenkään ulkona ei halua paria minuuttia kauempaa olla, mutta eipä tarvitse sitä enään väkipakolla sinne raahata. Pentuihin on saanut tänään enemmän jo koskea ja silitellä ilman että Missy tulee huolestuneen näköisenä tarkistamaan pennun vointia. Nyt tyytyy vain katseella seuraamaan mitä pennulle kuuluu. Ihan kuin se olisi viime yön aikana saanut jonkun AHAA elämyksen siitä että emme aio hänen aarteitaan varastaa tai piilottaa. Eivätkä ne katoa laatikosta sillä aikaa kun hän käy pisulla. Saas katsoa mitä ensi yö tuo tullessaan. :)