Huligaanin alkuja

Olemme kaikki "järkyttyneitä". Meidän ihanista pikku tuhina nyyteistä on tullut pissaavia, kakkaavia, haukkuvia, murisevia, purevia ja leikkiviä pikku huligaanin alkuja. Jopa Missy katselee jälkikasvuaan silmät pyöreinä otsa rypyssä avuttoman näköisenä pentulaatikossa istuen kun nälkäinen pieni hunnilauma iskee maitobaariin eikä mamma kerkiä edes makaamaan asti. Pepun putsaus alkaa olla jo mahdotonta kun pennelit liikkuvat niin kovasti eivätkä pysy paikoillaan pesun aikaa ja tämä ilmiselvästi aiheuttaa kovaa huolta äiti koirulle. Eihän toki nuo kovin montaa minuuttia vielä jaksa touhuta. Parin minuutin armoton meno ja touhotus jonka jälkeen ruokailu ja nukahdus. <3 On ne vaan ihmeellisen suloisia. Ovat pentuset alkaneet harjoitella jo leikkimistäkin keskenään. Paini yrityksiä tehdään kovasti ja sisaruksille muristaan niin maan vietävästi. Muutaman jopa yrittävät "tapporavistaa" petiä tai jonkun toisen pennun häntää tai päätä. :D Haukkuakin yritetään niin tomerasti että. Oikein kovan haukun jälkeen kyllä yleensä käy köpelösti ja pentu pyllähtää nurin. Mikä taas itseä naurattaa kovasti.
Toissapäivänä yritimme ensimmäisen kerran lisäruokintaa. Noh kaikki ovat vähän ruokaa maistaneet, mutta kyllä se syöminen on suurimmaksi osaksi armotonta sotkemista. Kaikki ovat kävelleet ja istuneet ruoka-astiassa. Kupsahtaneet sinne nenälleen ja sitten ruokanaamat on pyyhitty toisten selkään. Ruokaa on nähtävästi helpompi nuoleskella sisarusten suupielistä ja varpaista kuin lautaselta itseltään. Kyllä me varmaan joku päivä opitaan ihan koiran lailla syömäänkin. Ainakaan yrityksestä ei ole puutetta. Lisäilen tänne vielä muutaman kuvan ruokailusta.
Eilen aamulla heräsin Missyn vinkunaan. Menin yläkertaan katsomaan mikä on hätänä ja ensin kaikki näyttikin olevan hyvin. Pennut vaan nukkuivat. Missy kuitenkin vaan jatkoi vinkumista ja katsoi minua ja sen jälkeen pentulaatikon kulmaa. Jonkin aikaa ihmeteltyä Missyn käytöstä laskin pentuset pedillä ja kauhukseni huomasin yhden olevan hukassa. Ai kamala miten sydän alkoi tykyttää ja ei kun pentua etsimään. Kontin ympäri laatikkoa ja kurkistelin huoneessa kaikkien tavaroiden alle ja pentua ei löydy mistään. Nyt Missy vinkuu edelleen ja tökkii nenällään tyynyä joka on pentulaatikossa. Kokeilin tyynyn sivuilta ja alta ei pentua missään. Sitten nostin tyynyn ilmaan ja ahaaa. Tyyny olikin yllättävän painava ja sieltä tyynyliinan sisältä löytyikin meidän hopeanauhainen pikkumies. Poika nukkui tyynyliinan sisällä tyytyväisenä ja oli kiukkuinen kuin ampiainen kun pennun sieltä pois otin. Pennun löytymisen jälkeen Missy paineli takaisin nukkumaan tyytyväisenä pentujensa viereen kovasti poikaa ensin putsaten. Jostain kumman syystä itse en enää nukuttua saanut vaan painelin keittiöön kädet edelleen tutisten kahvinkeittoon. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta pentulaatikon tyynyssä ei enään ole tyynyliinaa. ;)
Saimme muuten eilen spesiaali vieraan. Remun (isän) omistaja Pia kävi pentusia katselemassa. Oli oikein mukava rupatella ja kuulla myös Remun kuulumisia maailmalta. Kiitos Pia vielä visiitistä ja tervetuloa uusiksi.